keskiviikko 23. joulukuuta 2009

perjantai 27. marraskuuta 2009

Tölkkikoira???




Nyt on saavutettu neljän kuukauden maaginen ikä. Painoa neitokaisella on jo huimat 5.5kg ja korkeutta 32 cm noin mitalla mitattuna. Hauska seurata tuleeko miten suuri. Jalat ovat kyllä kuin gasellilla ja pomppua löytyy : ) . Mikä on hyvä asia.




Hampaita on jo irronnut neljä ja joitakin jo lupaavasti heiluu. Toivottavasti ei tule ongelmia niiden kanssa myöhemmin. Ahkerasti kyllä pureekin kaikkea luvallisesta luvattomiin..




Moona on keksinyt hauskan jutun, kun käydään lenkillä niin se etsii tyhjiä tölkkejä. Muksuilla on tapana keräillä tien varsilta pantteja niin pennustakin se on näköjään kivaa. Lähinnä kaljatölkit ilmaisee haukkumalla ja raapimalla niitä, jos tölkit jää lapsilta huomaamatta.


Eli ainakin tölkin noutaja siitä tuli... hauska harrastus meillä : )




Että sellainen kanttarellikoira ei vaan tölkkikoira meiltä löytyy.



lauantai 14. marraskuuta 2009

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

perjantai 23. lokakuuta 2009

Hymyilyttää

Käytiin hymyilemässä sitten eläinlääkärillä tai ei oikeastaan Moonaa siellä hymyilyttänyt. Jatkaa näköjään samoja kepposia eläinlääkärillä kuin aikaisemmin. Juuri kun lääkäri jutteli että pennut eivät huomaa tätä rokotusta ollenkaan niin sen että piikki osui niskaan niin neitonen rupesi rimpuilemaan ja vinkumaan. No pistos onnitui sitten niin että hoitaja piteli päätä, minä takapuolta ja Moona seisoi takatassuillaan pöydällä ja lääkäri hoiti pistoksen : ) hyvä Moona. Muuten kyllä käyttäytyi mallikelpoisesti.

Eläinlääkärin mielestä ihan hyväkuntoinen pentupullea koira ei siis liian lihava, huh! ollaan oltu vähän huolissaan kun ruokahalut ovat todella mahtavat..

Tätä hymyilyä on Moona esitellyt meille tällä viikolla muutamia kertoja yleensä kun on riehakkaalla tuulella, mutta ei kyllä koskaan tilaanteessa missä olisi vihainen tai purisi.
Taitaa emän taito periytyä sitten Moosallekkin, ihan hassulle näyttää.



maanantai 5. lokakuuta 2009

ps. osaa se joskus ottaa rennostikin


10 viikkoinen

Ollaan yritetty totuttaa Moonaa meidän Aamu pupuun, mutta sen mielestä pupu on parempi paistina kuin kaverina. Ulkohäkissä on kyllä haistellut ihan kiltisti sitä, mutta kun sisällä yritettiin tutustuttaa niin neitonen roikkui jo pupun hännässä eikä meinannut päästää irti ollenkaan ja kun saatiin hännästä irti niin roikkui jo sitten korvissa.Onneksi ei saanut mitään vielä pienillä naskaleillaan aikaiseksi : )) Taidetaan kokeilla tutustumista hiukan myöhemmin uudestaan toipuu pupunenkin järkytyksestä. Maisa on aina ollut Aamun kaveri eikä oikein ole välittänyt siitä ja ovatkin huoletta molemmat vapaana sisällä.

Onkohan Moona muutenkin riistaviettinen? Yhtenä iltana oltiin lenkillä niin vastaan tuli kettu joka jäi tuijottamaan vain ihmeissään kun tämä pikkuinen pentu rupesi häntä pystyssä murisemaan ja haukkumaan sille!! Onneksi sain napattua isottelijan syliin ja kettu lähtikin sitten juoksemaan metsään, mutta aika pitkään se ihmetteli tapahtumaa...

Tähän asti lenkkeily on ollut helppoa. Moona on juoksut kiltisti mukana ilman hihnaa ja ohittanut vastaan tulijat häntää heiluttaen. Nyt haluaisi tutustua jokaiseen lähemmin ja mielummin lähtisikin toisten matkaan. Sauvakävelijät ovatkin jotain aivan ihanaa ja ai että niissä sauvoissa on ihana roikkua ; ) . Varmaan ruetaan lenkkeilemään yleisillä paikoilla jo hihnan kanssa ja opetellaan joitakin käytöstapoja.

Korvia olen yrittänyt tarkkailla ja miettiä joko niille pitäisi tehdä jotain????
Mielestäni ovat jo jonkun verran kevyet vaikka kokoa kyllä niissä on ihan hyvin.
Taidan seurailla vielä vähän aikaa.

10 viikkois mitatkin otettiin ja ainakin painoa tulee HYVIN. Ei muuten ole nirso koiruli vaan kaikki ruoka kelpaa ja mieluiten myös toistenkin jämät. Mutta kuitenkin vaikka aika pallero on niin selkäranka ja kylkiluut tuntuu ihan hyvin.

lauantai 3. lokakuuta 2009

maanantai 28. syyskuuta 2009

Kasvun seurantaa

Kyllä koiranpentu sitten kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Joka päivä keksitään uusia kujeita, opitaan uusia asioita ja vauhti lisääntyy lisääntymistään... Päivä päivältä pieni pentu muistuttaa yhä enemmän oikeaa koiraa.

Yritin koota sivun reunaan vähän Moonan kasvun seurantaa. Kiitos Tiina Ahoselle kun annoit luvan kopioida kauniita kuviasi Moonan ensimmäisiltä viikoilta. Itse yritän saada jatkossa kuvia ja mitattua mittoja, niin on hauska nähdä minkä kokoinen aikuisena Moona sitten on!

lauantai 26. syyskuuta 2009

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

pöydällä..

Tämä on ihan uutta meille nimittäin pöydällä seisomisen taito, kun mullahan on ollut aikaisemmin vain isoja koiria. Mutta onneksi on viksu koiruus joka näköjään osaa seisoa ihan itse, kun vaan pöydälle nostaa tai oikeastaan sen vois kyllä opettaa nousemaan sinne itsekin kun on muuten aikamoinen apina. Moona kiipeää ketterästi lehtikompostiverkonkin yli, kun virittelin sen oven eteen pitääkseni välillä pois lahkeista roikkumasta niin eipä mennyt kauan kun murina jo kuului jalkojenjuuresta. Varmaan seuraavaksi oppii aukaisemaan tuon normaalin ovenkin..

Hihnassa monsku kävelee tosi kauniisti on varmaan tätäkin taitoa harjoitellut jo aikaisemmin !!
Ja askel on tosi hassu silloin. Nostelee etutassuja suorina tosi korkealle ei kyllä ilkeä kylille lähteä hihnan kanssa ennen kuin tanssahtelu vähän tasoittuu.

Tässä muutama kuva tältä päivältä.
Ja minä kun olin niin vannoutunut merle vani, mutta on tää Moonan väritys kyllä ihana vai kuinka ?






tiistai 22. syyskuuta 2009

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Moona tulee kotiin


17.9.2009

Kotimatka Nummelasta kasvattaja Sirpan luota alkaa itkun merkeissä. Ensimmäiset kymmenisen kilometriä itkettää ihan kauheasti eikä Moona oikein tiedä mitä tekisi, mutta sitten uni vie voiton. Koko loppumatka noin 190km Valkealaan saakka sujuukin nukkuen lasten jalkotilassa vaatteiden ja lelujen seassa ilman pahoinvointia tai pissataukoa. Eli matkustaminen sujui erinomaisesti alku panikoinnin jälkeen..